LAPSET – MITEN PITÄÄ KULUT KURISSA?

Lapset syntyvät maailmaan ilman mitään käsitystä rahasta, mikään ei ole liian kallista tai halpaa. Tarpeetkin ovat yksinkertaisia, ruokaa, lämpöä ja huolenpitoa. Silti syntymäpäiväänsä mennessä pikku nyytti on pistänyt sileäksi jo melkoisen määrän rahaa. Ja se on vasta alkua, on väitetty, että lapsi maksaa vanhemmilleen saman verran kuin omakotitalo. Aniharvalla lapsettomalla on kuitenkaan 2 – 3 omakotitalon verran säästynyttä rahaa tilillään.

Yksinkertaisinta on tietysti hankkia vauvan tavaroita käytettynä. Vaunut ja turvakaukalot ainakin ovat sellaisia tarvikkeita, joita voi ja kannattaa kierrättää. Vaatteita kannattaa myös ehdottomasti hankkia käytettyinä, pienen lapsen kasvu on nopeaa ja vaatteet ovat äkkiä pieniä ja jäävät siksi usein hyvään käytettävään kuntoon. Auton turvaistuimista täytyy vain varmistaa, etteivät ne ole olleet kolarissa. Lisäksi Suomi on maailman ainoita maita, jossa valtio tukee perheitä äitiyspakkauksella, joka on todella kattava aluskerrastoista ulkoilupukuun asti. Järjellä ajatellen vauvanvaatteita ei kannata hankkia yhtään enempää, kuin muutama vaatekerta. Harvalla tulevalla äidillä tai isoäidillä on malttia tähän, vaikka pelkkää rahaa ajatellen kannattaisi.

 

Ihan pieni vauva ei paljoa kulutakaan, mutta tilanne alkaa muuttua nopeasti, kun lähestytään kouluikää ja siitä eteenpäin. Mukaan kuvaan tulee harrastaminen, isommat syntymäpäiväkekkerit ja puhelimet ja tabletit. Ihan nihilistikään ei kannata puhelimen tai tabletit suhteen olla, se on tärkeä väline kaveruussuhteiden ylläpitämisessä. Kaikkine lieveilmiöineen nettiyhteys tuo myös paljon hyvää. Säästöä puhelimissa ja muissa laitteissa ja nettiyhteyksissä syntyy koko perheen kaikkien liittymien ja laitteiden kilpailuttamisen ja keskittämisen kautta. Ikävä kyllä hintojen ylle on joka operaattorilla luotu turhaa usvaa kaiken maailman diileillä ja paketoinneilla, siksi ne ovat hankalasti verrattavissa. Jos vanhemmilla on tiukkaa rahallisesti, kannattaa tätä asiaa hieman pehmentää, eikä syyllistää lasta hänen tarpeistaan, vaan opetella hyviä rahataitoja osana arkea.

 

Teini-ikäiset ovat helposti varsinaisia rahanimureita. Samalla kun kulutus on suurinta, olisi viimeiset hetket opettaa kullanmurulle, että raha ei todellakaan kasva puussa. Yksi toimiva malli esimerkiksi loputtomissa vaatemieliteoissa neuvotella yhdessä, mikä on kohtuullinen hinta perusfarkuista tai takista ja kustantaa se. Tämän hinnan päälle tulevat sitten merkit ja trendit, joista hinnan nuori voi maksaa taskurahoistaan itse, jos haluaa vaatteiden olevan hintavampaa merkkiä. Mitä enemmän rahankäytöstä ja pelisäännöistä sovitaan etukäteen, sen vähemmällä taistelulla selvitään murrosiän myrskyissä.

 

Itsenäistynytkin lapsi tarvitsee vielä opiskelujen ja armeijan ja muiden mullistusten keskellä rahallista tukea. Siihen ei tietenkään vanhemmilla ole enää velvollisuutta, mutta useimmat saavat silti vanhemmiltaan tukea vielä täysi-ikäisenäkin. Ikävä kyllä tässäkin voidaan mennä yli kohtuuden ja aikuinen lapsi voi käydä vielä eläkeikäisen vanhemman kukkarolla, mikä ei ole enää tervettä. Aikuistuneen lapsen ja vanhempien välillä on luontevampaa vain lainata lapselle rahaa, vaikka samaa muutamaa satasta lainattaisiin ja palautettaisiin muutaman viikon välein edestakaisin.