TYÖLLISYYS SUOMESSA 2017 – ONKO PALKANSAAJILLA SYYTÄ JUHLAAN? 

Suomen työllisyyden uutiset ja pääkirjoitukset ovat useimmiten sanamuodoiltaan ristiriitaisia. Uutisoitavat kirjoitukset kertovat avoimia työpaikkoja olevan, mutta samalla kuitenkin työttömyysluvut kasvavat. Näillä uutisilla pyritään työttömyyden kasvua muotoilemaan rakenteelliseksi työttömyyksiä, eikä anneta sijaa sille, että kyseessä olisi kuitenkin suhdannetyöttömyys. Kun kuvataan rakenteellista työttömyyttä, halutaan sillä viestiä, että työttömät olisivat haluttomia tai kyvyttömiä vastaanottamaan työtä, mitä heille tarjotaan.

Vuoden 2017 heinäkuussa töissä käyviä oli Tilastokeskuksen julkaisun mukaan 2.556.000. Tässä luvussa on virhemarginaali +/- 33.000. Kun katsotaan näitä lukuja tarkemmin, on työllisten määrä viime vuoden heinäkuuhun nähden noussut 31.000. Naisten osuus työllistyneistä oli 10.000 ja miesten osuus 42.000 enemmän kuin viime vuoden 2016 heinäkuussa.

Prosentuaalisesti tarkasteltaessa Tilastokeskus ilmoittaa luvuksi 72% töissä käyvien määräksi. Ikähaarukaltaan nämä ovat 15-64-vuotiaita. Viime vuoteen nähden tilanne on parantunut alle yhden prosentin eli 0,9%. Tästä luvusta ei voida antaa lausuntoa, että Suomen työllisyystilanne olisi parantunut huimasti viime vuoden tilastoon nähden. Lisäksi naisten osuus on heikentynyt työllisten määrässä, sillä se on pudonnut 0,5%. Miehet siis ovat työllistyneet naisia paremmin tänä vuonna.

On varmasti hyödyllistä tarkentaa hieman myös termistöä, että tilastot aukeavat hieman paremmin. Tilastokeskuksen tutkimuksessa kerrotaan seuraavaa: ”työllinen henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen, tai on ollut tilapäisesti poissa työstä.” Tilapäisellä työstä poissaololla taas tarkoitetaankin sitten vanhempainvapaata, sairautta tai sellaista poissaoloja, mikä on kestoltaan maksimissaan 3 kuukautta. Työlliseksi henkilö tutkimuksen tulkitaan, mikäli hän on ansiotyössä, yrittäjä tai jopa perheyrityksessä töissä palkatta, mikäli asuu yrittäjän kanssa samassa taloudessa. Voidaanko tällaista tutkimustulosta ylipäätään pitää lainkaan validina? Tulkitsen asiaa siltä kannalta, että mikäli tutkimusviikolla on Suomessa hyvä työllisyysaste, seuraavalla viikolla se saattaa se ollakin jo toisenlainen, sikäli jos tuntityöläisille on juuri tutkimusviikolla ollut hyvin töitä tai yrittäjän puoliso tekee palkatonta työtä esimerkiksi inventaarion merkeissä. Nämä vääristävät tulosta ja antavat positiivisemman luvun kuin luultavasti todellisuudessa on. Toki Tilastokeskus ilmoittaa lakisääteisesti tutkimustuloksen virhemarginaalin, mutta onko työllisyystilanne silti reaalimaailmassa huonompi kuin tutkimustulosten?

Kun mietitään asiaa eri toimialojen kautta, voidaan todeta, että ennakointi Suomen elinkeinorakenteessa sekä työmarkkinoiden että eri alojen suhteen tulevaisuudessa on hyvin ratkaisevaa työllisyyden parantamiselle. Toimialoilla tapahtuu muutoksia suhdanteiden myötä, mutta sitä tapahtuu myös alueellisesti hyvin paljon, ei pelkästään suhdanteiden aikaansaamana. Suomessa vaaditaankin suunnittelua niin työ-, opiskelu- ja eritoten elinkeinopolitiikan suhteen. Alueelliset erot kasvavat, sillä suuret kasvukeskukset vievät työllistymismahdollisuudet pieniltä paikkakunnilta ja näin olen työllisyyden luvut eri paikkakunnilla poikkeavatkin huomattavasti toisistaan. Työllisyyden parantamiseen vaaditaan myös pidempää suunnittelua aina sosiaalipolitiikasta aluepolitiikkaan, eikä enää pelkästään voida huomioida elinkeinopoliittisia ratkaisuja.

Tulevaisuudessa työmarkkinat ovatkin isojen rakenteellisten muutosten edessä, sillä nykypäivän tulee luoda kehittävät vaikutukset joustavuuteen sekä liikkuvuuteen. Tämä tarve on siinä mittakaavassa, että asiaan tulisi tarttua välittömästi eri ratkaisumalleilla. Suhdanteet toimialoilla vaikuttavat työpaikkojen ja palkkojen kehitykseen, mikä näkyy rakenteiden muuttumisella toimialoilla.

Palvelualoille on siirtynyt teollisuudesta väkeä ja toimintaympäristöt ovat muuttuneet siten, että heijastusvaikutukset näkyvät niin laadussa kuin muuttuneinakin työsuhteina. Nykyään työurat ovat yksilöllisempiä kuin aiemmin, eikä samassa työpaikassa välttämättä viihdytä enää niin pitkään kuin aiemmin oli tapana. Ennustettavuus on vaikeutunut kaiken kaikkiaan työllisyyden kehityksestä.

Elinkeinoelämän avoimuus sekä nopeasti työllistyminen ovat työvoimapoliittisia toimia, mitkä edistävät työssä käyvien määrän nousua. On myös oleellista, että työntekijöille taataan koulutusta. Julkisen puolen investointien lisääntyminen sekä kasvualojen panostaminen tutkimus- ja kehitystyöhön ovat niitä seikkoja, joihin työmarkkinoiden kehityksessä tulisi kiinnittää huomiota.

Lähteet

www.kauppalehti.fi

www.tilastokeskus.fi